Kaikki oli täysin mustaa ja piirteetöntä. Tämä ei ollut tavallinen, se todellisten fysikaalisten ilmiöiden maailma, johon olin tottunut. Edessäni aukeava tyhjä pyörteilevä maisema sijaitsi jossain myrkyllisten ajatusten, megalomaanisten pahissuunnitelmien ja katkerien unien risteyspisteessä. Haparoin tumman tervan läpi etsiessäni sitä, mikä oli ollut joskus Hanna. Käteni liikkuivat hitaasti, kaikki oli vaikeaa ja hyhmäistä. En osannut liikkua … Jatka artikkelin 1000101 lukemista